Yleisimmät junahäiriöt/-häiriköt - TOP10 [jatkoa]

6. sija - Levottomat jalat

InterCity2-junien kulta-aikana kärrymyynti kiersi matkan aikana vaunujen läpi, tarjoili nälkäisille ja janoisille matkaajille palveluita lähes äänettömän huomaamattomasti. Ehdin jo huokaista, kuinka järkevä uudistus se olikaan pikajunien ravintolavaunuihin verrattuna. Ei ramppaavaa ihmismassaa vyörymässä edes takaisin käytäviä ilman minkäänlaista päämäärää (ja yleensä myös ilman hajua siitä, missä vaunussa ovat tai missä suunnassa se ravintolavaunu oikein onkaan). Sitten pendolinot (S) valtasivat pääradat ja ravintolavaunut palasivat tyydyttämään levottomien adhd-junamatkustajien tarpeita. Jos 1,5 tunnin matkalla pitää kahdesta neljään kertaan hiihtää edes takaisin, olisi ehkä syytä harkita rentoutumiskasetin hankintaa seuraavalla Anttilan reissulla.

Vaikka meno onkin villiintynyt samaa vauhtia pendolinojen määrän lisääntymisen myötä, elämäni järkyttävin kokemus junamatkaajien levottomista jaloista osuu matkalle Rovaniemeltä Tampereelle 2000-luvun alkupuolella. Oltiin palaamassa Karhunkierrokselta (muu retkikunta huom: vai oliko kyseessä sittenkin paluu Hetta-Pallas-reissulta?!) joskus 2000-luvun alkuvuosina, eikä piheinä (ja muka nuoren vetreinä) matkaajina raaskittu maksaa makuuvaunusta. Vaikka jo pelkkä istuma-asennossa nukkuminen olisi riittänyt, kermana kakussa oli istumavaunun sijainti makuuvaunujen ja ravintolavaunun välissä. Tämä siis tarkoitti käytännössä sitä, että joka ikinen ravintolavaunuun pyrkinyt siirtyi (=horjahteli/kaatuili/juoksi/konttasi) nautintovaunuun ja sieltä takaisin sen yhden ja ainoa istujien vaunun läpi.

Eikä siinä vielä kaikki. Vaikka juna oli SU-MA-välinen yöjuna, meno oli kuin tarjousristeilyllä Turusta Tukholmaan: porukka tinttasi koko yön täydellä voimalla, ramppasi edestakaisin vaunusta toiseen (vaikkei baarityylinen "kiertely" junan mallisessa ruotsinlaivasimulaattorissa kovin hohdokasta luulisi olevan...), bongasi vaunuvisiitille hemaisevimmat tsubut ja korskeimmat karjut ravintolavaunun ilmeisen varmasta tarjonnasta ja ääntelehtivät koko pohjoisella voimallaan eteenpäin horjuessaan.

Selviytymisvinkki: katso edes takaisin ramppaavia pahalla silmällä ja huokaile dramaattisesti, ja muista matkustaa yöjunassa aina makuuvaunussa.

EDIT 200109: Kyseessä oli aiemmista tiedoista poiketen paluu Hetta-Pallas-juoksuvaellukselta. 48 tunnissa 55 kilometriä kaatosateessa - ehkä noillakin faktoilla saattaa olla joku vaikutus paluumatkan lievään ketutukseen :)