Mehän ei pörröturkkisen espanjattaren kanssa talvesta hätkähdetä ja ollaankin viimeviikkoista sisätreenihairahdusta lukuunottamatta reenattu sitkeästi ulkona läpi talven. Ei, ei hiihtoa, lumikenkäilyä, luistelua tai muuta tavis-talvilajia, vaan umpihankiagilityä tietysti.

Jälleen viime tiistaina pääsimme harjoittelemaan huippuolosuhteissa; sääolosuhteet haastoivat harrastajat äärirajoilleen, niinkuin kuuluukin. Pakkasen purevuudessa oli vielä toivomisen varaa, mutta onneksi päivän aikana satanut n. 15 cm:n tuore lumikerros paikkasi kovan pakkasen ja purevan viiman puutteen. Auraamattomalla (tietysti!) kentällä ei muiden harrastajien jälkiä ja korkkaamaton jääkerron esteiden pinnassa - perfecto! Lajin ihmisosapuolen harrastusvälineistöön kuuluvat toppavaatteet kunnon aluskerroksella (mielellään oikein paksu fleece) ja juoksuun erittäin huonosti sopivat talvikengät.

Jotkut pallistit ovat jo kokeilleet hieman samantyyppistä lajia, mutta paljon helpommalla - niiltähän puuttuu kaikki esteet kentältä yhtä verkotettua häkkyrää lukuunottamatta! Helppohan se on noilla, kun voi tyhjällä kentällä painattaa menemään...

Umpihankiagilityn tämän kertaisessa spektaakkelissa sykettä lähdettiin nostattaan seuraavanlaisella labyrintilla, jonka kulmaukset olivat peräisin Silvia Trkmanin Suomen visiitiltä reenejä edeltäneeltä viikonlopulta:

Tiukat käännökset heti alkuun 2-6 tuottivat ongelmia - meinasin aina hidastaa Sepin menoa omalla hidastelullani. Kepit menivät taas melko huonosti - ne kaksi viimeistä keppiä ovat Seran psyykkeelle liikaa. Putkeen (8) vientiä piti kokeilla muutaman kerran, ennenkuin sain sen sujumaan paremmin.

Toinen rata näytti tältä:

Näyttää helpolta, mutta täydelliseen suoritukseen pääsemiseksi tarvittiin hyviä ohjauksia heti alkuun 1-4, putkelle (6) sekä kepeille vientiä (10) edeltäneille hypyille 8-9. Kunhan muistin liikkua tarpeeksi vikkelästi pois alta, kaikki meni hyvin - jopa kepit!

Umpihankiagilityssä on kyllä potentiaalia olympialajiksi - siinä olis varmasti hyötyä hyvästä hapenottokyvystä, plasmaexpandereista ja muusta asiaan kuuluvasta. Jotain tuotekehittelyä tosin vielä kaivataan ainakin sen suhteen, miten taataan kaikille osallistujille tasaiset suoritusolosuhteet. Oli meinaan hieman helpompaa tekeminen reenien loppu- kuin alkupuolella...

Umpihankiagilityn varustesuosituksiin voisi ottaa mallia esim. suofutiksesta kesältä 2005: